Harja ei anna anteeksi mitään

Se on ensimmäinen asia, jonka tuomari näkee, ja viimeinen joka kasvaa takaisin. Miksi useimmat harjat eivät pilaannu huonoista tuotteista, vaan liiasta näpertelystä.

On hetki juuri ennen selkään nousua, jolloin jokainen ratsastaja tekee saman asian: laskee käden harjalle ja silittää sen sileäksi. Ele, jota kukaan ei opeta ja jonka kaikki osaavat. Se myös selittää, miksi täällä menee niin paljon pieleen. Mihinkään muuhun hevosen karvapeitteen osaan ei kosketa niin usein eikä ymmärretä niin harvoin.

Harjakarva kasvaa hitaasti. Katkaise kämmenen levyinen pätkä keväällä, ja aukko näkyy vielä syksyllä. Juuri siksi harjan hoidossa on kyse vähemmän oikeasta tuotteesta ja enemmän malttamisesta.

Yleisin virhe on väärässä harjassa

Harjaa ei harjata, se selvitetään. Karkeat muoviharjakset repivät irti muutaman karvan joka vedolla, eivätkä juuri sieltä missä solmu on, vaan kaikkialta siltä väliltä. Siksi tallihoitajat työskentelevät alhaalta ylöspäin: ensin viimeiset kymmenen senttiä sormin, sitten kourallinen ylempää, sitten seuraava. Vasta kun latvat liikkuvat vapaasti, kampa uskalletaan viedä lähelle harjannetta.

Aloita ylhäältä, niin tyrkit jokaista solmua edelläsi, kunnes se repeää.

Kuiva karva katkeaa, kostea venyy. Kevyt vesisumutus, tippa selvitysainetta kämmenelle ja sitten latvoihin: siinä kaikki mitä tarvitaan. Sumuta koko harja, ja huomenna sinulla on kalvo, johon pöly tarttuu.

Pesu: harvemmin kuin luulet

Hevosen päänahka käyttäytyy kuin ihmisen. Se tuottaa rasvaa, joka pitää karvan taipuisana, ja sitä syntyy sitä enemmän, mitä useammin sen pesee pois. Joka viikko shampoottu harja himmenee ja rasvoittuu nopeammin. Kolmen neljän viikon välein sopii useimmille hevosille, kilpailukaudella useammin, mutta silloin miedommalla tuotteella.

• Haaleaa vettä, ei koskaan kuumaa. Kuuma vesi nostaa hilsekerroksen pystyyn, ja karva menettää kiiltonsa.
• Laimenna shampoo kädessäsi, älä koskaan kaada sitä suoraan harjanteelle.
• Huuhtele huolellisesti, huolellisemmin kuin tuntuu tarpeelliselta. Jäämät ovat yleisin syy hilseilevään harjanteeseen.
• Älä hankaa. Purista vesi pois litteällä kämmenellä ja anna kuivua itsestään.

Palmikointi harjaa uhraamatta

Kilpailupalmikot ovat jännitystä. Jokainen niistä vetää samoista juurista, ja yön yli jätettynä se vetää kahdeksan tunnin ajan. Siksi tallihoitajien sääntö kuuluu: palmikot laitetaan aamulla ja puretaan illalla. Ei siksi, että se näyttäisi paremmalta, vaan koska harjanne, jossa on kaljuja kohtia, tarvitsee puoli vuotta toipuakseen.

Arkena löysä palmikko on parempi ratkaisu. Se pitää harjan poissa mudasta, aidasta ja hevosen omista kavioista vetämättä juuresta. Jokainen, jolla on hyvin pitkä harja, tuntee yhdistelmän palmikko ja tauko: palmikoidaan kerran, jätetään kahdeksi päiväksi, avataan sitten.

Harjan repiminen vai leikkaaminen

Kouluratsastuksessa ja esteratsastuksessa lyhyt, tasainen harja on standardi, koska se pidentää kaulaa ja pitää palmikot paikallaan. Repiminen sattuu monelle hevoselle, ja hevonen, joka heittää päätään pystyyn heti kamman ilmestyessä, kertoo sen tarpeeksi selvästi. Terä tai harvennussakset, käytettynä kasvusuuntaan, antavat saman linjan ilman kipua. Ero ei näy valokuvassa. Se näkyy käsittelyssä.

Rehellisesti hoidetun harjan tunnistaa ei kiillosta, vaan siitä, että se on yhtä paksu koko matkalta.

Mikä oikeasti auttaa

Kiilto syntyy sisältä ja rauhassa jättämisestä. Hevonen, jonka ruoassa on tarpeeksi öljyä, joka liikkuu riittävästi ja jonka harjaa kukaan ei näpertele, näyttää kahden kuukauden päästä paremmalta kuin mikään päivittäin suihkutettu hevonen. Tuotteet ovat viimeinen prosentti, ei perusta. Niiden tehtävä on antaa karvan liukua niin ettei se katkea selvitettäessä, ja huuhtoutua pois jättämättä jäämiä. Kaikki muu on tuoksua.