Matkaratsastuksessa iho on suoritusosa

Kahdeksankymmenellä kilometrillä ratkaisee osaltaan se, mikä hankaa. Missä varusteet tekevät työtä ihoa vasten, miten jäähdytetään oikein ja mitä tarkistetaan matkan jälkeen.

Esteradalla ratsastetaan minuutteja, kouluratsastuskentällä sekunteja, matkaratsastuksessa tunteja. Se siirtää kaiken. Ryppy satulahuovassa, jota yhdellä kierroksella ei huomaa kukaan, on kahdeksankymmenen kilometrin jälkeen karvaton kohta, ja karvaton kohta voi päättää matkan. Iho ei ole tässä lajissa kauneuskysymys. Se on osa, joka kestää tai ei kestä.

Kukaan ei putoa pois siksi, että hevonen näytti himmeältä. Pois putoaa, koska jokin hankasi.

Vyön ja satulan alue tuntien ajan

Matkaratsastuksessa hankaluuksia tuottavat kohdat ovat tiedossa: vyön alue kyynärpään takana, satulatyynyjen reunat, rintaremmin alla oleva alue. Ratkaisevaa ei ole se, hankaako siellä kerran, vaan kuinka usein. Kahdeksankymmenellä kilometrillä hevonen ottaa vauhdin mukaan useita kymmeniätuhansia askelia, ja joka ainoalla iho vetää materiaalia vasten.

• Vedä kädellä vyön alueen ja selän yli ennen satulointia: hiekka, sora ja takkuiset karvat pois.
• Pidä vyö ja satulahuopa puhtaina, eilinen kuivunut hiki on hiekkapaperia.
• Vedä huopa rypyttömästi satulan kammioon, uudelleen ennen jokaista selkään nousua.
• Tunnustele jokaisella tarkastuspisteellä ne kohdat, joissa varusteet lepäävät.

Hiki ja suola tekevät kitkasta ongelman

Hevosen hiessä on paljon suolaa. Jos se kuivuu karvaan, jäljelle jää kristalleja, ja ne toimivat jokaisen remmin alla hienona hiekkapaperina. Siihen lisätään matkan pöly. Siksi matkaratsastuksessa ei vain jäähdytetä vaan pestään: vettä niihin kohtiin, joissa varusteet lepäävät, sitten raaputus pois, ja seuraavalla osuudella vyö lepää iholla eikä suolakerroksen päällä.

Jäähdytys tarkastuspisteellä, alhaalta ylöspäin

Tarkastuspisteellä aika merkitsee, sillä sykkeen täytyy laskea annetun rajan alle ennen kuin hevonen esitetään. Siksi jäähdytetään ripeästi ja kiinteässä järjestyksessä: ensin jalat ja kaulan alapuoli, sitten rinta, sitten suuret lihasalueet. Alhaalta ylöspäin työskenteleminen antaa hevoselle aikaa asettua kylmään veteen sen sijaan, että se saisi ämpärin työtä tekevälle lautaselle.

Toinen periaate on raaputtaminen. Vesi, joka jää seisomaan karvan päälle, lämpenee itse ja eristää sitten. Siis vettä päälle, hikiraavalla pois, taas päälle, kunnes pois raaputettu vesi pysyy viileänä. Ja pysy samalla liikkeessä: taluttaen kuljetettu hevonen jäähtyy paremmin kuin paikallaan seisova.

Suitset, säärisuojat ja katse matkan jälkeen

Päässä hankaavat turparemmin reunat, poskihihnat ja kaikki, mikä on soljettu liian tiukalle. Jalkasuojat ovat toinen jatkuva työmaa, sillä säärisuojat keräävät hiekkaa, ja hiekka neopreenin alla tuntien ajan on luotettava hankauma. Monet matkaratsastajat jättävät siksi suojat tietoisesti pois tai ottavat ne jokaisella tarkastuspisteellä pois ja huuhtovat ne. Matkan jälkeen käydään rauhassa läpi: vyön alue, kyynärpään takaosa, satulan alue, pää, jalat, kerran litteällä kädellä ja kerran katseella.

Matkaratsu ei saavu maaliin siksi, että se kestää. Se saapuu, koska joku otti jokaisen remmin tosissaan.